Ammattikorkeakoulut hyvinvointiyhteiskuntaa kehittämässä

Pirkko Kouri

Hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut siten, että valtio pääosin vastaa kansalaisten hyvinvoinnista, johon laajasti ymmärrettynä sisältyy myös terveys- ja turvallisuuskäsitteet. Hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan samanaikaisesti luonnehtia jälkiteollisena, informaatio-, tieto-, osaamis-, palvelu- tai vuorovaikutusyhteiskuntana riippuen yhteiskuntatarkastelijan omasta lähestymistavasta. Puhuttaessa eri termein tarkoitetaan usein yhteiskuntaa, johon liittyy osaaminen, erityisesti osaamiseen perustuva työ- ja elinkeinoelämä, sen uudistuminen, kehittyminen ja kasvu. Ammattikorkeakouluille on muodostunut selkeä alue hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä, koulutuspalveluiden tuottamisessa sekä toiminnan tutkimisessa ja tulosten levittämisessä.

Tämä verkkojulkaisun teemanumero on ’Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus’. Teemaa on käsitelty seuraavista näkökulmista: asiakaslähtöisyys, kansalaisen osallisuus, esteettömyys, työyhteisöjen hyöty, osaaminen, tutkijayhteisöjen vuorovaikutus sekä turvallisuus.

Frilander-Paavilaisen artikkelissa on kuvattu ’Lasten ja nuorten terveys- ja tapakasvatus-hanketta’ ,joka on käynnistynyt työelämän, peruskoulujen, tarpeesta. Artikkelissa kuvataan myös kansalaisten, peruskoululaisten vanhempien, aktiivista osallistumista. Kansalaisten ”aktiivistumisen” tunnistaminen tulee esille hyvin myös Kärnän tutkimusartikkelissa, jossa kuvataan kolmatta ikää elävien tulevaisuuden näkemyksiä ja toiveita oman vanhuutensa palveluista. Tässä seuraa voimistuva haaste kotipalvelujen saatavuuden ja laadun kehittämiselle sekä myös ammattikorkeakoulussa toteuttavalle koulutukselle. Lundbomin näkökulma ‘Kansalaistoiminnan opetus, tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakouluissa’ – tukee ajatusta siitä, että ammattikorkeakoulujen on yhdessä eri-ikäisen väestön kanssa kehitettävä erimuotoista kansalaistoimintaa.

Kunta- ja palvelurakenteen muutos vaikuttaa monella tasolla hyvinvointipalveluiden toteuttamiseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä on käynnissä ainakin kaksi merkittävää kehityskulkua: omahoidon voimakas lisääntyminen ja sosiaali- ja terveysjärjestelmien iso muutos. Castrénin tutkimuksen tulokset osoittavat, että hyvinvointiin liittyviä asioita hoidetaan entistä enemmän puhelimitse ja sähköpostin avulla. Yhtenä ammattikorkeakoulujen yhteisenä tehtävänä on kehittää sähköisiä hyvinvointi-, terveys ja koulutuspalveluita niin, että ne osaltaan täydentävät ja tuovat uusia palveluita sekä osaltaan tukevat ja tehostavat kansalaisten hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Jotta kansalainen pystyy osallistumaan, on hyvinvointipalveluiden oltava saatavilla ja erityisesti sähköisten palveluiden mahdollisimman helppokäyttöisiä. Wuorisalo tarkastelee esteettömyyttä kolmesta näkökulmasta; tekniikka, sisällöt ja vuorovaikutus.

Osaamiseen sisältyy opiskelussa ja kokemuksessa hankitun tiedon ja taidon käyttöön otto. Marjomaa- Halimaan artikkelin mukaan organisaatio ja työyhteisö kehittyvät erilaisten hankkeiden, koulutussuunnitelman sekä henkilökohtaisten osaamisen kehittämissuunnitelmien avulla. Artikkelissa esitellään osaamisen kehittämistoiminnan vaikuttavuus –mittaristo, jota voidaan laajemminkin työelämässä hyödyntää. Kivipellon pohtii artikkelissaan arviointiosaamisen merkitystä ja asemaa tutkimus - ja kehittämistoiminnassa. Oleellista on, että arviointi on työelämälähtöistä. Sen avulla voidaan edistää uusien tai parannettujen toimintatapojen, menetelmien ja palveluiden löytämistä, kehittämistä ja tuottamista.

Tekesin puheenvuoron mukaan ammattikorkeakouluilla on hyvä nykyisen hyvinvointijärjestelmän ja palvelutoiminnan tuntemus. Uudistumiseen tarvitaan kuitenkin nyt poikkeuksellista rohkeutta ja kykyä haastaa vallitseva järjestelmä – tähän ammattikorkeakouluilla olisi hyvä mahdollisuus.  Tarvitaan uudistavaa mieltä ja otetta, tarvitaan myös hankkeiden tulosten ja oppien nopeaa vientiä tutkimuksesta koulutukseen.

Turvallisuus on laaja ja monitasoinen käsite alkaen yksilön turvallisuuden tunteen kokemisesta valtion turvallisuuteen saakka. Inhimillinen turvallisuus tarkoittaa ihmisten elämänedellytysten ja elämän arvokkuuden suojelemista erilaisilta uhkilta. Tähän keskusteluun liittyy myös tietosuoja ja henkilötietojen suojaaminen oikeudettomalta tai henkilöä vahingoittavalta käytöltä. Ikonen ym. artikkeli eNNi- hankkeesta on ajankohtainen. Siinä pohditaan hoitotyön rakenteisen kirjaamisen koulutusmallia. Yhtenäisesti sovitut kirjaamiskäytännöt tukevat ja turvaavat monialaista yhteistyötä ja hoidon jatkuvuutta. Potilaan/asiakkaan hoito ja hoiva jatkuu palvelun tarjoajasta riippumatta, mikä lisää hyvinvointipalvelun turvallisuutta.